Elämän syklisyydestä

Viime päivinä mielessä on pyörinyt paljon elämän syklisyys ja kuinka ajatuksissamme helposti niputetaan suorittaminen, ajan lineaarinen käsite ja asioiden aikaan saaminen. Muutamat opit joogamatolta saattavat olla avuksi lisäämään armollisuutta ja lempeyttä itseään kohtaan. Hassua onkin huomata, kuinka usein se päämäärä, jota kaikella sillä suorittamisella ja kiirehtimisellä tavoitellaan, saattaakin olla helpommin ja jopa nopeammin osa omaa arkea, kun oppii vähän päästämään irti.

Aiheesta riittää kuitenkin pohdittavaa, eikä me haluta suorittaa tätä, eli tällä kertaa käsitellään pikkusen sitä, kuinka elämässä riittää erilaisia vaiheita ja kuinka elää niiden mukana kieltämättä ja kiirehtimättä.

Meillä pienillä hassuilla ihmisillä on usein enemmän tai vähemmän tietoinen ajatus siitä, kuinka kokoajan enemmän aikaan saaminen olisi hyvä juttu. Ja niinkin merkittävässä roolissa, että se on usein ohjailemassa omanarvon tunnettamme.

Saatamme unohtaa nostaa katseen itseä tai ympäristöä syyttelevistä ajatuksista niinä hetkinä, kun ulkoisessa maailmassa asiat tapahtuvat hitaammalla temmolla tai on jämähtänyt paikoilleen. Tai kun itsellä ei tunnu olevan energiaa suorittaa kaikista kovimmalla temmolla. Ehkäpä kuulostaa tutulta ainakin jollekkin näiden parin viimeisen pimeämmän kuukauden perään?

Niinä hetkinä onkin hyvä muistuttaa itseään elämän syklisyydestä. Kuten me kaikki tiedetäänkin, esimerkiksi noin kuukauden mittainen sykli on moneen meistä paljonkin vaikuttava jakso. Miten se ei olisikaan? Kuun kierto maapallon ympäri magneettikenttänsä avulla säätelee esimerkiksi vuorovesiä. Meidän ihmisten ego tykkää tehdä itsestämme maailman navan, mutta välillä voi taas palauttaa jalat maan pinnalle ja muistaa olevansa osa luontoa, samoja atomisia kuin kaikki muu ympärillämme, eikä mä tai sä taideta olla kuitenkaan sen mahtipontisempia kuin esimerkiksi valtameret.

Vuoden mittainen sykli syntyy oman maapallomme liikkeestä melko mahtipontisen tähden, eli auringon, ympäri. Niinkin pitkään sykliin mahtuu lyhyempiä ja pidempiä ajanjaksoja, jolloin ajatuksillamme on paljonkin aikaa ja tilaa lähteä moittimaan meitä, kun energia on ollut enemmän kääntynyt sisäänpäin pidemmän aikaan eikä ulkoisessa maailmassa ole suorittanut kaikkea ”tosi tärkeää” riittävällä temmolla. Täällä pohjoisella maapallon kannella auringon 12 kuukautta kestävä sykli on erityisenkin voimakas jo ihan vuodenaikojen, sääolosuhteiden ja valon määrän vaihtelun vuoksi.

Ja jotta ei menisi tylsäksi, näitä vastaavia syklejä on ihan muutamia lisääkin vaikuttamassa meihin sekä lyhyempinä vaiheina vuorokauden mittaan, että vuosikymmeniä kestävinä jaksoina. 

Mitä sit?

Yksi isoimpia oppeja omaan onnellisuuteen ja raidaamaan tässä elämän jatkuvasti muuttuvassa aallokossa on sen ymmärtäminen, että ei ole sellaista kuin hyvä ja paha. Tai on, meidän ajatuksille ja egolle, mutta se onkin illuusiota. Siitä voidaan puhua myöhemmin.

Kun olemme arvottaneet jotakin pahaksi, ja se tapahtuukin elämässämme, ajatuksemme saattavat vetää mukanansa pohjamutiin. Tai edes vähän syytellä laiskaksi. Ehkäpä siis hyvä tarkastella sitä, miksi ajatuksiamme ei kannata uskoa ja miksi se ”paha” ei ookkaan niin huono juttu.

Kyse ei ole pelkästään huonoksi tai pahaksi arvotettavasta, vaan arvottamisesta ylipäätään. Mitä jos opettelisimme suhtautumaan niin enemmän kuin vähemmän energisiin elämänvaiheisiin kuin myös niihin neutraalimpiin, asettamatta yhtä huonompaan tai parempaan asemaan, vaan nauttimaan käsillä olevasta jaksosta tietäen, että tässä jopa yllättävän pitkässä elämässä kaikenlaisia syklejä on tulossa roppakaupalla just oikeaan aikaan.

Usein asettaessamme intentioita uudesta treeniohjelmasta tai töissä grindaamisesta, tavoitteemme on oikeastaan jokin suurempi päämäärä jota ei saavuteta viikossa. Jos pysähdymme tarkastelemaan sitä isompaa päämäärää, monesti meidän kovin viisas sisäinen ääni on kertomassa onko fiiliksemme sitä mieltä että tänään tuntuu oikealta painaa aamusta iltaan ja suorittaa ensi viikonkin hommia vai hoitaa vain olennaisimmat jutut ja loppuaika kääntyä sisäänpäin - virkata sohvalla, ulkoilla tai ottaa extra-aikaa joogamatolla.

Mitä jos sen äänen kuuleminen ja kuunteleminen onkin loppupeleissä myös tapa saavuttaa the päämäärä jopa nopeammin? Ehkäpä kun lähdet kuuntelemaan tätä sisäistä ääntä, pystyt yllättävän nopeasti huomaamaan kuinka jättäessäsi to do -listasi nurkkaan siltä tuntuessa, listan jutut alkavat hoitumaan jopa itsestään ilman sun kontrollia ja kiirehtimistä? Ihmiset joille piti lähettää kilometreittäin sähköpostia soittavatkin seuraavana päivänä ja homma on hoidettu minuutin puhelulla. Sähkärin soitto poistuu listalta, kun lamppukin on alkanut toimimaan jo itsestään.

Vaikka to do -listan hommat eivät ruksisi itseään tehdyiksi, varmaa on se että sisäinen ääni on ollut kertomassa tarpeesta antaa lepoa itselle ja seuraavan päivän paljon ajatustyötä vaativa projekti hoituukin nopeammin ja kevyemmin - oletettavasti myös lopputuloksen ollen huomattavasti parempi.

Hyväksyminen avaimena sisäiseen rauhaan

Hyväksyminen on hirmu yksinkertaista, mutta harvoin helppoa. Kyse on kuitenkin yhdestä tärkeimmistä avaimista sisäiseen rauhaan ja pysyvään onnellisuuteen. Ellei se kaikista tärkein.

On monta palikkaa selvitettävänä ja egon blokkia purettavana löytääkseen hyväksynnän tilanteesta kuin tilanteesta. Elämän syklisyyden huomaaminen ja eri syklien arvostaminen voi auttaa hyväksymään. Kiittäen sisäisestä äänestä ja viisaudesta kertomassa milloin on oikea hetki kääntyä sisäänpäin, jotta seuraavan syklin koittaessa energiaa, inspiraatiota ja intoa on entistäkin enemmän. Ja antaa itsensä nauttia mitä sisäänpäin kääntyminen ja pysähtyminen antaa ja opettaa.